Vesikiertoisen lattialämmityksen säätövinkkejä

Vesikiertoisen lattialämmityksen lämpötila

Lattialämmityksessä radiaattoripinta-ala on laaja (lattiapinta-alan kokoinen), jonka vuoksi sen lämpötilataso voidaan pitää normaalisti hyvin matalana. Mikäli vesikiertoisen lattialämmityksen lämpötila joudutaan kuitenkin pitämään korkeana ja/tai saman huonetilan lattia on hyvin epätasaisesti lämmin eri osistaan, on todennäköistä, että putkistossa on ilmaa. Mikäli järjestelmässä on virtausmittari voi putkistossa olevan ilman havaita myös mittarista nestetason pystysuuntaisena heiluntana ja/tai kuplimisena.

Tarpeettoman korkea lämmitysveden lämpötila aiheuttaa energiahukkaa suurempina putkiston ja varaajan lämpöhäviöinä, ylilämmityksenä ja lämpöpumpun yhteydessä myös huonontuneena hyötysuhteena. Mikäli ylilämpöä joudutaan tuulettamaan ikkunoita avaamalla, lämpöä voidaan hukata todella paljon.

Putkistossa olevan ilman lisäksi ongelmia lämmönsiirrossa voivat aiheuttaa putkien vähitellen tapahtuva tukkeutuminen vuosikymmenten kuluessa sekä vialliset termostaatit ja säätöventtiilit.

Jos kohteessa on ohjausautomatiikka patteriveden, eli niin sanotun menoveden lämpötilansäädölle, on säätökäyrän jyrkkyys ja suuntaissiirto valittava oikein.

Liian jyrkkä säätökäyrän asetus johtaa ylilämmitykseen kovilla pakkasilla ja liian loiva säätökäyrän asetus vastaavasti johtaa sisälämpötilan laskuun pakkasilla. Jos sisälämpötila pysyy melko vakiona, mutta koko ajan on joko liian kuuma tai kylmä, suuntaissiirtoa muuttamalla voi korjata lämpötilan sopivammaksi. Säätökäyrän suuntaissiirtoa voi varovasti kokeilla alentaa ja seurata sitten muutoksen vaikutusta sisälämpötilaan.

Säätökäyrän muuttamista kannattaa kokeilla vain kovien pakkasten aikaan, muulloin on vaarana tehdä virheellisiä säätöjä.
lattialam_lampokayra
Kuva. Esimerkkejä patteri- ja lattialämmityksen säätökäyristä.


Oliko artikkeli hyödyllinen?

Sami Seuna
Asiantuntija
+358 (0) 9 6122 5017

Sivua päivitetty viimeksi 22.11.2017